Kilokiukuttelija

9.3.2014

Oivallusten ohittamisia

Helmikuun alun Me naiset -lehdessä oli juttu, josta piti kirjoittamani jo aiemmin. (Sivuhuomautuksena vaan se, että minulle tulee sekä Anna- että Me Naiset -lehti, mutta luen niitä vähän hitaassa tahdissa :-)..).

Lehdessä Katri "Kutri" Manninen sanoi erinomaisen lauseen: "Tajusin, että jos aion saada pysyviä tuloksia, minun pitää saman tien alkaa syödä kuin ihannepainoinen itseni."

Kymmenen vuotta sitten siis kutrasin itseni aika mukavan timmiin kuntoon. Ei haitannut, vaikka tuli ero, koska en ole koskaan ollut surusyöjä, ja nimenomaan vastoinkäymisten aikoihin ruokahalu katoaa.
Vastaavasti sitten uusi suhde lihotti takaisin ne kaikki kilot. Vaikka onhan se toki mukavaa syyttää kaikesta miestä, joka kantaa kaksin käsin herkkuja kotiin, itsehän toki olen ne herkut suusta sisään ahtanut.

Eli, jos alkaisin noudattaa tuota Kutrin ajatusta, pitäisi tuunata jokapäiväisestä kalorimäärästä parisataa pois.
Nyt aamulla paino oli 77,1, jolloin kalorikulutus päivässä on 1716 kcal.
Nyt kun tarkoituksena olisi päästä 65 kiloon, pitäisi syödä 1589 kcal/päivä. Mielenkiintoista on se, miten pieni ero on sitten siinä, jos haluaisin syödä 63 kg tavoitteen mukaan: 1568 kcal. Eli kahden kilon ero painossa tarkoittaa päivässä vain 21 kcal eroa?!

Tuo Noom, jota käytän kännykässä, antaa huomattavasti alhaisemmat kaloritavoitteet päivälle, mutta siinä luvussa lienee mukana se -500 kcal/pvä - kyseessähän on kuitenkin ns. laihduutsappsi. Vaikka käytänkin sitä lähinnä tähän kekkosmaiseen painon kirjaamiseen, olen kirjannut siihen myös päivittäiset syönnit ja liikunnan.

Juoksukoulu on edennyt kuuliaisesti - tänään on tasan kolme viikkoa siihen 10 km juoksuun.
Tie ei ole vielä sula, joten saattaa olla, että suoritan koko juoksukoulun matolla. Toisaalta nyt on niin lämmintä ollut, että ehkä tuonkin tien jäät sulaa pian.. Tosin tuo hiekkatie on aina aika pitkään myös tosi löysä ja märkä, enkä kyllä lähde ravan keskelle väistelemään mutaa..
Nyt olen siis jo kolme kertaa juossut yli 5 km.. jee! En kyllä olisi uskonut.
Se, missä olen todella huono, on venyttely. Eilenkin unohdin tehdä sen, vaikka koko päivän suunnittelin, että "joo pitäisi ihan nyt niinku mennä venyttelemään.."

Toissapäivänä käytiin kaupassa ja päätin tietoisesti ostaa jotain herkkujäätelöä. (Sinä päivänä kului liikunnalla yli 1000 kcal, joten ajattelin, että voin sen tehdä).
Ja olihan kauhea tilanne: meidän omassa pikkukaupassa oli vierekkäin kolme überherkkua!!
Siis siellä oli Mövenpickin Swiss Chocolate, Pappagallon Lakritsi ja sitten, hemmetti, sitä uutta Ben & Jerry'sin parasta Nutella-sydämistä jäätelöä.  Argh!
Mövarin jätin heti hyllyyn, ja hypistelin pitkään sitä uutta kiusausta... Mutta: Pappagallon jädessä on 177 kcal/100 g ja Ben & Jerry'ssä oli 270 kcal/100 g,
Jätin siis B&J:n kauppaan vielä toistaiseksi ja tein noista kahdesta fiksumman valinnan.
En jaksanut sitten sinä iltana kuitenkaan jädeä syödä, joten korkkasin paketin eilen. Ja ah olihan hyvää..
En kuitenkaan ole ihan hunningolla herkkujen suhteen - minulla on vielä yksi rivi sitä ystävänpäivä-minttusuklaatakin syömättä :)

4 kommenttia:

  1. Minä en ikinä jaksa herkuista katsoa energiasisältöjä, vaikka ehkä sekin voisi ihan järkevää olla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä katon joskus, ja nyt se oli hyödyksi tuossa päätöksen teossa - lakritsijädeä voi vetää enemmän kuin tuota toista :-P

      Poista
  2. Mielenkiintoista! Melkeinhän tässä pitäisi alkaa laskea omia päivittäisiä kaloreitaan.

    Kyllä minäkin välillä tsekkaan kalorit juuri jäätelöön liittyen ja valitsen, jos sille päälle satun ;), sen hieman vähemmän kalorisen. Isoja eroja niissä on, kuten osoittaa tuo mainitsemasi esimerkkikin. Apua muuten - kohta alkaa Jäätelökausi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä on paras olla ajattelematta niitä kaikkia ihania jädejä joita voisi vetää.. Se jo kadonnut Pantteri-jäde! Vanhan ajan Lakritsi! Vanhan ajan suklaa! Lakritsipehmis!! (vai olenko sen vain kuvitellut??)

      Poista