Kilokiukuttelija

12.3.2014

Epävarmuuden kestämättömyys

Olen sellainen mutkan-kautta-melkein-kontrollifriikki. Eli kontrolloinnin tarve näkyy melkein kaikessa, mutta ei esim. ole koskaan näkynyt tuossa lihavuus/laihdutusasiassa. Ei siis vaaraa anoreksiasta, bulimiasta tai ortoreksiasta. Sinänsä hassua, koska melkein kaikessa muussa haluankin, että asiat menee niin kuin minä haluan. Ei sinne päin, vaan niin kuin minä sanon tai miten minä haluan.

Juu, onhan tässä elämä opettanut, että ei ne asiat mene läheskään aina niin kuin haluan, mutta selvästi se ei ole kuitenkaan kokonaan tuota kontrolloinnin tarvetta kadottanut.

Olen oppinut toki jo paljon: parisuhteen osalta esim. kun alkaa suuresti ärsyttää jokin asia, mitä mies tekee/jättää tekemättä, otan nykyisin tuumaustauon ja pohdin hetken, että ennen kuin heitän jätkän alas parvekkeelta, voisiko kyseessä olla minun tarpeeni kontrolloida. Ja ainahan se on :D Joten sitten hengähdän syvään ja annan asian olla.

Nyt kun elämässä on avoimena muutamia sellaisia isoja juttuja, joihin en mitenkään voi vaikuttaa, on tämä kontrolliasia enemmän mielen päällä. Raivostuttaa. kun en voi päättää toisten puolesta, toimia toisten puolesta, ratkaista asioita nyt ja heti oman mielen mukaan. Koska toisten toiminta vaikuttaa myös minuun ja olen siis riippuvainen toisten toiminnasta/toimimattomuudesta, haluaisin potkia muita perseelle ja pakottaa heitä tekemään jotain, joka heijastuisi minun asioihini positiivisesti.

Koska en voi tehdä asioille mitään, ne eivät mitenkään ole vallassani, olen yrittänyt viime päivät tankata ajatusta "positive thinking!" - eli en lähde jossittelemaan, miettimään, suunnittelemaan etukäteen asioita, joihin en voi vaikuttaa.
En osaa sanoa onko se vielä auttanut, mutta ainakin olen katkaissut tehokkaasti kaikki alkaneet huolestumiset, "what if's" -ajatukset ja "argh helvetti kun turhauttaa!!" -puuskat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti